2004 ja perustin silloin käsityöyritykseni. Pääalaani on kankaankudonta, johon sain innoituksen kansallispukuharrastuksestani. Sen myötä on tullut tutuksi myös muita tekniikoita, kuten pitsinnypläys, kansanomaiset nauhat, kasvivärjäys, kehräys, saran valmistus, kultalankakirjonta ym.

Nuorisojäsen Tiia-Maija palvelee teitä, kun mie tanssin samaan aikaan Tampereella. Verkkokurssilla opitaan vanhan kansallispuvun huollosta, osien pesusta, muuttamisesta sopiviksi ja kansanomaisemmiksi ja puvun täydentämisestä ihan konkreettisesti sekä runsaasti kansallispuvun historiaa, nykypäivää, merkityksiä. Kurssilla opetellaan yleisimmät kansallispukujen ompelussa käytetyt tekniikat. Esim vanhan puvun kunnostusta miettivälle.

Korjaussarja on eettisestä tekstiilialasta, pukeutumisesta ja muodista kiinnostuneiden löyhä yhteenliittymä. Toisinaan tavaroihin kiintyy niin, että niistä ei pääse eroon vuosikymmeniin. Ei vaikka niitä ei ehdi korjata, ja ne muuttuvat käyttökelvottomiksi, ja sitten hautatuvat varastoihin. Viime keväänä teimme kaivauksia eräässä varastossa ja pelastimme käyttöön kaksi solakkaa tuolia. Elina leikkii lakkaamista, Kari kuvaa.

Esiteltäviä kirjoja on kertynyt sen verran, että ihan hävettää. Tässä vakinaisen työn loppumetreillä ja uutta suunnitellessa alkaa olla niin monta asiaa limittäin ja lomittain, että kaikki langat eivät pysy ihan joka hetki käsissä. Nyt kuitenkin pieni ryhdistäytymisliike, viimeinkin. Toimeliaaan ja taitavan Mervi Pasasen. Kun pitkän ja hartaan harkinnan ja kipuilun jälkeen pystyin tarttumaan vanhaan kirja.